*

Ville Kopra Tämä on Koobran sivallus

Lasku rikkidirektiivistä kuuluu Keskustalle

Kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään, kuuluu sanonta.

Suomelle ei ole enää mitään hyötyä käydä läpi rikkidirektiivin epäonnista historiaa. Hyvin mielenkiintoista on kuitenkin se, että asiasta yritetään tehdä poliittista keppihevosta. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen totesi viikko sitten perjantaina ainakin Verkkouutisille, että "vakuudet ovat  tyhjää parempia, mutta vakuussekoilu on tullut Suomelle kalliiksi toisaalla: Suomen tavoitteille viitattiin kintaalla EU:ssa rikkidirektiivin ja energiatehokkuusdirektiivin käsittelyssä.

"Menetykset maamme kansantaloudelle näistä päätöksistä ovat jopa miljardi euroa vuodessa", Tiilikainen totesi.

(http://www.verkkouutiset.fi/index.php/politiikka/984-politiikka/105092-keskustan-ryhmajohtaja-rikkidirektiivi-vakuussekoilun-syyta)

Tällaisen puheenvuoron jälkeen on syytä muistutella itseämme siitä, kuinka rikkidirektiivi syntyi.

Rikkidirektiivihän perustuu IMO:n sopimukseen, johon Suomi sitoutui Vanhasen 2. hallituksen aikaan ilman riittäviä vaikutusarvioita. IMO kuuluu Suomessa ympäristöministeriön toimialaan, ja Vanhasen kakkoshallituksen aikaan ympäristöministerinä toimivat Paula Lehtomäki (kesk.) ja Lehtomäen äitiyslomasijaisena (28.9.2007–11.4.2008), kukapas muukaan kuin itse Kimmo Tiilikainen (kesk.). Liikenneministerinä oli Anu Vehviläinen (kesk.). Ja EU-politiikasta ensi sijassa vastaavana pääministerinä (mm. EU-ministerivaliokunnan puheenjohtaja) oli tietysti Matti Vanhanen (kesk.).

Asiasta kirjoittaa hyvin Olli Ainola uusimmassa Talouselämässä, valitettavasti ei näytä löytyvän netistä.

Tiilikaiselta ja Keskustalta onkin poikkeuksellisen röyhkeää hyökätä Suomen EU-politiikkaa vastaan rikkidirektiivillä, jonka he itse kaikin voimin neljä vuotta sitten sössivät. Siinä missä nykyhallitus pystyy vakuusvaatimuksillaan edes jollakin lailla rajaamaan tukipäätöksistä syntyviä riskejä suomalaisille, edellinen hallitus kasvatti riskejä paitsi vakuudettomalla tukipolitiikallaan, myös rikkidirektiivin hyväksymisellä. 

Kaikki osapuolet myöntävät, että aika vähän on enää tehtävissä. Valtiota huudetaan apuun kustannuksia kompensoimaan, vaikka valtion oma kassa on miljarditolkulla miinuksella. Jos rikkidirektiivistä pitäisi lasku johonkin lähettää, olisi oikea osoite Apollonkatu 11 a, 00100 Helsinki. Ehkä miljardin laskun lähettäminen puolueelle joka keikkuu muutenkin jo taloudellisesti bail-outin partaalla olisi kohtuutonta, mutta kohtuullista olisi se, että Keskusta pitäisi rikkidirektiiviä käsiteltäessä liiat mölyt mahassaan ja edes tässä asiassa tukisi hallituksen työtä seurausvaikutusten minimoimiseksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Torbjörn Liimatainen

Heh heh, Kopra. Suomen hallitus voi aloittaa osapuolien kanssa neuvottelut uudestaan kyseisestä sopimuksesta mikäli tahtoa löytyy. Suomella on kyllä EU:n nettomaksajana näissä asioissa vipuvaraa.

Jukka Mäkinen

Kaikesta muusta blogia väännetään, paitsi rahan lapioimisesta Espanjaan.

Käyttäjän JariMartikainen kuva
Jari Martikainen

Tämä oli Kopralta todella nolo käsienpesun yritys.
Kuten Varsio jo aikaisemmassa postauksessa mainitsi oli Suomen nykyinen hallitus hyväksymässä rikkidirektiiviä EU:n ministerineuvostossa. Suomi olisi halutessaan voinut torpata koko direktiivin, mutta eihän se näille ytimissä hilluville pelleille tullut edes mieleen - kuin vasta jälkeenpäin.

Nykyinen hallitus on kyllä aivan loistava vierittäessään typeristä päätöksistään vastuun muiden niskaan. Rikkidirektiivi on Keskustan vika ja eurokriisi Soinin syy.

Toimituksen poiminnat