Kymmenen huomiota liikenneverkkoselvityksestä

Kymmenen huomiota Liikenneverkkoselvityksestä

Viikonloppulukemisena selailin LVM:n uunituoreen selvitystyön valtion omistamasta Liikenneverkkoyhtiöstä (LVY). Siitä kymmenen huomiota:

1) On omanlaisensa saavutus, että Anne Berner on esityksellään, joka a) lisäisi merkittävästi investointeja liikenteeseen b) keventäisi merkittävästi liikenteen nykyistä verotusta ja c) lisäisi joukkoliikennettä ja laskisi kasvihuonekaasupäästöjä 10%, saanut aikaan nähdyn kaltaisen vastalauseryöpyn.

2) Esityksessä ei yhtiöitettäisi maapohjaa (“kansallisvarallisuus”), vaan käytännössä 15 mrd edestä ratojen rautaa ja teiden asfalttia. Omistuspohja betonoitaisiin julkiseksi yhtiöjärjestyksessä ja osakassopimuksella. Mikään ei lopulta estä yhtiön myymistä ulos jos joku eduskunta niin haluaa, mutta en lähtisi tekemään arvioita nämä huolet päällimmäisinä mielessä.

Myöskään pakollista paikannusta ei tulisi, vaan toinen vaihtoehto on aikaan perustuva tienkäyttö.

3) Perustavoitteena on irrottaa liikenneverkon hoitaminen valtion tiukasta budjettirahoituksesta. Luotaisiin yhtiö, joka vastaisi infran rahoituksesta itsenäisesti käyttäjämaksujen kautta. Tavallaan tuntuu älyttömältä, sillä vaihtoehtona olisi kasvattaa budjettirahoitusta. Paitsi kun ei ole. Jos katsotaan asiaa realistisesti, suoran budjettirahoituksen lisääminen miljardikaupalla ei onnistu, mm. EMU-kriteerit tulevat tielle. Joku voi sanoa, että muutetaan EMU-kriteerejä, mutta niihin olemme toistaiseksi sitoutuneet.

Selvitystä lukiessa kiinnitin huomiota siihen, että velkavivuttamista ei oikeastaan edes esitetä. Investoinnit pyritään rahoittamaan lähtökohtaisesti tulorahoituksella eli käyttömaksuilla.

4) Nykybudjetissa ei ole tulojen ja menojen vastaavuutta, vaan se on yleiskatteellinen. LVM:n hallinnonalalla katsotaan, että tuodut tulot ovat moninkertaisesti suuremmat kuin annetut määrärahat. Ja valtiovarainministeriö taitaa nähdä riskin, että tulopohjaa on häipymässä paljon enemmän kuin menoja.

5) On helppo todeta, että luonnollisen monopolin yhtiöittäminen ja erilaisten kannustinten rakenteminen on väärää markkinaehtoisuutta. Mallin riskejä ja tarpeellisuutta onkin syytä läpivalaista huolella näistä näkökulmista.

6) Voittopuolella voi olla se iso elinkeinorakenteen murros, joka liittyy liikenteen palveluvaltaistumiseen ja datan käyttöön uusien palvelukonseptien rakentamisessa. Läpi selvityksen yritin miettiä, kuinka paljon tämä tarve on kiinni liikenneverkon yhtiöittämisestä. Lopullinen vastaus jäi vielä saamatta, mutta sen ymmärrän, että osakeyhtiö olisi valtion virastoa nopeampi vastaamaan käyttäjiltä tuleviin toiveisiin ja palautteeseen. Markkinan kehittymisen kannalta ero voi olla ratkaisevan tärkeä.

7) On tiedossa, että aktiiviset kansanedustajat ovat onnistuneet keräilemään valtion kustantamaa liikenneinfraa painotetusti oman vaalipiirinsä alueelle. Kuuluuko tämä demokratiaan vai ei, jääköön arvioitavaksi, mutta kansantalouden kokonaiskehityksen kannalta se tuskin on toivottava toimintatapa. Minua kiinnostaa sellainen kehityssuunta, jossa väylänpidossa korostuisi asiakasnäkökulma ja jopa maksuhalukkuus.

8) Joskus tuntuu, että poliitikot lupaavat suurempia muutoksia kuin mihin valtion reilun 50 mrd euron budjetti todellisuudessa taipuu. Taloutta ja Suomea ei hallita enää yksin eduskunnasta käsin. Siksi pidän LVM:n orientaatiosta: siinä pyritään keksimään tapoja ohjata taloutta joustavamalla ja nopeammin asiakastarpeisiin reagoivalla tavalla. Asioita pitää ajatella lopputulosten kannalta, kansalaisten ja yritysten kannalta. Tärkeää ei ole tie, koulu tai sairaala, vaan kansalaisten saamat palvelut liikenteen, opetuksen ja terveydenhoidon muodossa. Budjetti ja budjettipolitiikka on omien tapojensa vanki, helposti tehdään niin kuin ennenkin. LVM:lle voi antaa pisteitä siitä, että kerrankin virkamiehet ovat aktiivisesti lähteneet miettimään asioita aivan uudelta pohjalta. Suomessa on ihan riittävästi niitä virkamiehiä, joiden perusorientaatio on puolustaa nykyistä rakennetta ja toimintapaa.

9) On erityinen arvo sillä, että liikenneverkkoyhtiö –esitys tulee Keskustasta. Onhan selvää, että malli merkitsisi yhä parempaa läpinäkyvyyttä siitä, kuinka kasvukeskusten asukkaat tosiasiassa subventoivat muun Suomen liikenneverkkoa. Pidemmällä aikavälillä tämä johtaisi joko suuriin asiakasmaksuihin vähemmän käytetyillä teillä, tai teiden kerimiseen kasaan.

10) Yksi asia mikä kävi mielessä on, voisiko tienkäyttömaksuista saada lisäapua kannustinloukkujen purkamiseen. Nythän ajatus on, että maksut ovat täysin tuloista riippumattomia ja perustuisivat auton käyttöön, kuten on tilanne liikenneverojenkin osalta. Voisiko tienkäyttömaksuun rakentaa alennuksen, kun pitkäaikaistyötön työllistyy ja ottaa vastaan työn esim. toiselta paikkakunnalta?

En ota kantaa puolesta tai vastaan, pikemminkin päin vastoin, kuten entinen keskustalainen sanoi. Seuraan lausuntokierroksen ja varaan mahdollisuuden palata asiaan.

 

villekopra
Sosialidemokraatit Espoo

Työministerin valtiosihteeri
Markkinatalousdemari Tapiolasta
Mielipiteet omia
Twitter: @VilleKopra

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu