Ville Kopra Tämä on Koobran sivallus

Strategisen hallitusohjelman harhat

 

Juha Sipilän kuuluisan ”strategisen hallitusohjelman” hanslankarina häärineen Sitran yliasiamies Mikko Kosonen on kirjoittanut eräänlaisen välitilinpäätöksen hallitusohjelman ansioista ja puutteista uusimpaan Kanava-lehteen (tiivistelmä täällä).

Mikäli Kososta oikein ymmärrän, hänen suurin huolensa on, että hallituksen käytössä on liian vähän virkaresursseja, kärkihankkeiden johtaminen ei ole osa aktiivista hallitustyötä eikä hallitus työskentele riittävän ”kollegiaalisesti”.

Konkreettisena ehdotuksena kirjoituksesta erottuu toive pysyvän valtiosihteerin nimeämisestä. Ne neljä poliittista ja reilu kymmenkunta virkavaltiosihteeriä eivät siis riitä, one-for-the-road tarvitaan.

Kaikille politiikkaa seuraaville on selvinnyt jo ajat sitten, että sen paremmin hallitusohjelman strategisuudesta, ketteryydestä kuin kollegiaalisista toimintatavoistakaan ei ole jäljellä enää mitään normaalipolitiikasta poikkeavaa, vaikka vaalikausi on tuskin puolivälissä.

 

Suurin harha

Isoin ongelma hallitusohjelman läpiviennissä on se, että poliitikot – joihin Juha Sipiläkin nykyisin on luettava – kuvittelevat voivansa muuttaa Suomen kurssin itse, eduskunnan päätöksillä.

Työllisyys kasvaa, kun talous tokenee. Työttömyys ei tipu kuitenkaan siedettävälle tasolle ilman valtion, yritysten ja kuntien yhteistyötä.

Sote ei synny maakuntien pohjalle, ellei ole maakuntia, järjestelmiä ja ihmisiä järjestämässä palveluja.

Nuorten miesten syrjäytymiseen ei pystytä puuttumaan, ellei hallitus tee läheistä työtä nuorisotyön ammattilaisten kanssa.

Eivätkä kuntien tehtävät vähene päättämällä, että ne vähenevät – ensin on ymmärrettävä, mitä kaikkea kunnat tällä hetkellä tekevät ja miksi, sekä kuinka tarpeellisia nämä tehtävät ovat. Eli mistä voidaan luopua.

Hallitus ja valtio ei ole mitään yksin, vaan tavoitteiden toteuttaminen vaatii tuekseen yritysten, kansalaisjärjestöjen ja laajan virkakunnan yhteistä ymmärrystä ja panosta, jopa "halukkaiden koalitiota".

Toiseksi suurin harha on se, että hallitus olisi koskaan ”yksi puolue”. Ei ole. Hallitus on käytännössä aina kokoelma puolueita, joilla on erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä ja tavoitteita. Tällaisen ”yksi puolue” lähtökohdan ottaminen on sekä itsensä että äänestäjien huijaamista – yhden neuvotteluratkaisun puristaminen ja tästä syntyvät hyvänolon tunne ei tarkoita sitä, että puolueiden ohjelmiin sisältyvät eri pyrkimykset olisi poissa pöydältä.

 

Mitä pitäisi tehdä?

Viisainta mitä hallitus voi tehdä, on tunnustaa avoimesti, mistä ollaan samaa mieltä ja mistä ollaan eri mieltä. Rehellisyys synnyttää luottamusta. Sen jälkeen on tehtävä raakoja kompromisseja, jotka perustuvat niin parlamentaarisille voimasuhteille, hallituksen strategisten tavoitteiden mukaiselle tarkoituksenmukaisuudelle kuin toivon mukaan myös sekä kokemuksellisen että tutkimustiedon hyödyntämiselle.

Sipilän hallitus on pystynyt tekemään päätöksiä parlamentaaristen voimasuhteiden mukaan ja myös omia tavoitteitaan kohtuullisen hyvin palvellen, mutta sekä kokemuksellisen että tutkimustiedon ymmärtämisessä on ollut suuria haasteita. Siinä missä valtioneuvoston jäsenten tulisi olla maan parhaimmistoa institutionaalisten puitteiden ymmärtämisessä ja niiden hyödyntämisessä, Sipilän sakki on törmäillyt kovaa vauhtia milloin työmarkkinajärjestelmään, milloin perustuslakiin, milloin kunnalliseen itsehallintoon, milloin tutkimustiedon ja faktojen sivuuttamiseen. Samoja ongelmia on ollut aiemmillakin hallituksilla, mutta ei samassa määrin.

Taitavin ministeri on sellainen, joka pystyy hyödyntämään ympärillään olevaa tietoa ja osaamista, ja toimimaan tavalla, jolla tämä tieto saadaan kanavoitua hallituksen päätöksiksi. Tämä ei välttämättä vaadi sen strategisempaa hallitusohjelmaa tai uusia valtiosihteerejä, vaan osaavia ministereitä, jotka osaavat neuvotella, hahmottavat yhteiskunnallisen päätöksenteon reunaehdot ja hyödyntävät tilansa maksimaalisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat