Ville Kopra Tämä on Koobran sivallus

Demokratiamme kaipaa vasemmistopopulisteja

Muusikko Kari Peitsamo kertoi aamun Helsingin Sanomissa ihailevansa Donald Trumpia ja Kim Jong-unia. Hän näkee heidät työväen puolia pitävinä kommunistijohtajina. Vaikka Peitsamo yrittää ilmeisesti provosoida, mielipide on vulgaari ja käsittämätön. Kymmenet miljoonat pohjoiskorealaiset ovat Jong-unin diktatuurin pimennossa vailla vapaata tiedonvälitystä tai elämän perusedellytyksiä.

Peitsamon haastattelu heijastaa vasemmistopopulismin surkeaa tilaa Suomessa. Kommunistiset hahmot ovat reliikkejä, käveleviä taideteoksia. He voivat puhua mitä vain, mutta jutut käsitetään enemmänkin jonkinlaisina kulttuurimanifesteina kuin aitoina poliittisina mielipiteinä.

Suomea on koetellut oikeistopuhuri, jonka dynamiikan keskeinen osatekijä on perussuomalainen puolue. Se mursi itsensä vain kahdella teemalla suurten puolueiden joukkoon. Ja hajosi.

Missä viipyy vasemmistopuhuri? Jeremy Corbynin,  Bernie Sandersin, Pedro Sánchesin kaltaiset haastajat loistavat poissaolollaan. Helppo vastaus olisi tietysti se, ettei radikaalivasemmistolle ole täällä tilausta. Mielestäni vastaus on kuitenkin näkemättä, sillä hyviä yrityksiä on toteutettu niin vähän.

Suomessa on taitavia Li Anderssonin kaltaisia vasemmistopoliitikkoja, mutta heidän keskustelutapansa ja lähtökohtansa ovat valtaosin kiinnittyneitä samoihin rakenteisiin kuin muidenkin poliitikkojen. Hyvinvointivaltion puolustaminen tai edes sen paisuttaminen ei ole radikaalivasemmistolaisuutta vaan vanhakantaista sosialidemokratiaa.

Meillä arvostellaan sähköverkkojen myyntiä, mutta silti kukaan ei ole näkyvästi kansallistamassa niitä. Vuokra-asuntopulasta puhutaan, mutta vasemmisto ei esitä julkista vuokrataloyhtiötä, joka rakennuttaisi nollatuotolla uusia asuntoja niin kauan asuntoja kun asumisen hinta on riittävän matala. Pelkän julkisen sektorin tuotannolle rakentuvasta sosiaali- ja terveydenhuollosta kukaan ei uskalla puhuakaan. Poliitikot askartelevat poliittisen keskustan ympärillä.

Suomesta puuttuu radikaalit vasemmistopolitiikot, jotka kyseenalaistaisivat koko liberaalin markkinatalouden tulevaisuuden millään uskottavalla tavalla.  Demokratian kriisi ja pikettyläinen tuloeroanalyysi tarjoaisivat tähän kyllä tutkimuksellisiakin elementtejä. Mitä tapahtuu, kun tekoälyn soveltaminen edistyy, keskiluokkaiset, vakaat työsuhteet vähenevät ja tuloerot kasvavat?

Jokunen muusikko – jotka kärsivät Peitsamon taudista – sekä muutama kirjoittava akateemisen maailman aktivisti, etunenässä professori Teivo Teivainen, tutkija Lauri Holappa sekä Sosten pääekonomisti Jussi Ahokas ovat tehneet aloitteita ja kysymyksenasetteluja, jotka toteutuessaan muuttaisivat rakenteita. Holappa ja Ahokas ovat tuoneet tarjolle jälkikeynesiläistä rahapolitiikkaa, mutta eivät ole ehkä löytäneet kirjoituksilleen riittävän suoraviivaisia, poliittisia äänitorvia. Pisteliäästä ja kitkerästä ekonomistien sisäistä rahapolitiikkadebatista ei synny helposti vaihtoehtoa tavalliselle kansalaiselle.

Kuten viisaat miehet minulle joskus painottivat, myös SDPn pitäisi olla radikaali. Radikaali vaihtoehdossaan. Poliittista keskustaa lähellä olevien puolueiden viesti ja poliittinen linja uhkaa kuitenkin mennä kuitenkin kikkailuksi ja kisaksi viestinnän onnistumisesta sekä poliitikkojen imagoiden kiinnostavuudesta. Miksi?

Tosiasiassa SDP, Kokoomus ja Vihreät ovat poliittisilta linjoiltaan sangen lähellä toisiaan, vaikka ne kovasti muuta yrittävät esittää. On valtava tarve profiloitua suhteessa kilpailijoihin, kun laidoilla ei ole enää ketään. Suomalaisesta poliittisesta keskustelusta puuttuvat kiinnostavat laitapuolueet, mikä ajaa tylsimyksiä esittämään radikaaleja.

Heikki Pursiainen on kritisoinut suomalaista oikeistoa kutkuttavasti siitä, että julkisen sektorin säästöjä pidetään “kipeinä”, niitä voivotellaan. Täällä ei ole oikein ketään, jonka avoimella agendalla olisi julkisen sektorin systemaattinen pienentäminen ja rakenteelliset veronkevennykset.

Erityisesti demareilla on tällä hetkellä vakavia ongelmia saada ihmiset kiinnostumaan puolueesta ja sen sanomasta. Mutta jos poliittinen kulttuurimme ei elävöidy, sama ongelma voi olla edessä Kokoomuksella ja vihreilläkin. Niiden suosio kun ei perustu ensisijassa poliittisen vaihtoehtoonsa, vaan myönteisiin kattoteemoihin sekä toimivaan tapaan näkyä ja viestiä.

Älkää ymmärtäkö minua väärin: henkilökohtaisesti kannatan tylsää SDP-KOK-VIHR –kompromissipolitiikkaa, uskon sen edistyksellisyyteen ja yhteiskuntaa tasa-arvoisempaan suuntaan vievään voimaan. Mutta en ole varma, tuottaako demokratiamme pitkään legitimiteetin kannattamani politiikan jatkumolle.  Vai ajaudummeko ennen pitkää trumpilaiseen tapaan kaapattuihin somevaaleihin, valheellisiin propagandasotiin, joissa vaaliuurnien tehtävä on tarjota protestikanava?

Uskon, että ihmiset äänestävät myös SDP:tä sitten, kun politiikan koko spektri olisi paremmin nähtävissä. Jotta voimme voittaa, meidät olisi ensin haastettava.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Lipposen-Niinistön hallitus oli kyllä kieltämättä Suomelle onnistunutta aikaa. Kansalaisten tulot kasvoivat, bkt kohosi ja samalla valtio malttoi lyhentää velkojaan. Tietenkään kasvua ei voi panna hallituksen ansioksi, mutta ainakaan kiristävä talouspolitiikka ei sitä kuohinut. Ja velkojen lyhentäminen paransi melkoisesti Suomen kykyä ottaa vastaan 2009 kriisi.

Itse kaipaisin politiikkaan vielä enemmän ennustettavuutta monessa suhteessa. Esimerkiksi sosiaalietuudet ja julkisen palvelutason voisi vain sitoa bkt:n kehitykseen sekä käyttäjien määrän muutoksiin. Poliitikot voisivat pilkkuvääntöjen sijaan keskittyä innovoimaan valtion tasolla. Luomaan aidosti uutta ja parempaa.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Juu ei it- ja kännykkäbuumia sekä Nokiaa ihan poliitikkojen piikkiin kannata laittaa. Olivat kv. kehityksen aallonharjalla.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Ville Kopra. Missä SDP:n populismi on. SDP:n olisi pitänyt aloittaa populismi kauvan, kauvan sitten. Paavo Lipponen aloitti populismin demareisa, seuraavat johtajat unohtivat populismin poliittisen taidon.

Ilmeisesti liperalidemari 0n unohtanut. Paaavo Lipposen opit.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Demokratiamme kaipaa vasemmistopopulisteja

Vihreät on täynnnä ex-taistolaispopulisteja,anarkisteja ja vaikka mitä hihhuleita..demareittenkin riveissä ihan tarpeeksi populisteja !

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Minäkin ihmettelen, että kuinka paljon Kopra niitä vasemmistopopulisteja oikein kokee tarvitsevansa. Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat niitä täynnä ja SDP:stäkin niitä löytyy pilvin pimein. Jos Kopra haluaisi ajaa Suomen ja puolueensa parasta, hänen kannattaisi toivotella, että meiltä löytyisi enemmän - paljon enemmän - Tannerin ja Voionmaan tapaisia Sosialidemokraatteja. Niistä populisteista kun on ylitarjontaa enemmän kuin runsaasti.

Käyttäjän VesaPeltola kuva
Vesa Peltola

Demokratiamme kaipaa vahvaa kansan edun mukaista politiikkaa. Ei populistista "meillä on kaikkeen varaa ja parannetaan koko maailma"-politiikkaa oikealta tai vasemmalta, vaikka muutama maailmanparantaja Suomessa ja ulkomailla pettyisikin. Poliitikoilta vaadittaisiin enemmän lujuutta puolustaa oman kansan etuja, vaikka sitten olisikin vaikeampi tavoitella Brysselin ym. hillotolppia. Euroopassa tuntuu politiikan vahvat toimijat löytyvän idästä ja oman maansa vaikka ilmaiseksi luovuttajat lännestä.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Populistit "työväenpuolueet" persut ja kokoomus ei auttanut yhtään asiaa.
Kaukana on myös UV vasemmistosta.Samoin persut jotka nyt kertoo rehellisesti ajavansa keskiluokan asiaa.

porvaripuolueita nyt 7-2 vas,sdp. Eikä se siitä miksikään enää muutu +EU/EK.

Marko Parkkola

Suomi kaipiaisi oikeistopuoluetta. Vasemmistopuoleita meillä on jo aivan tarpeeksi eli kaikki. Jokainen puolue on vuorollaan lisäämässä valtion menoja ja kun kokonaisveroaste on mitä on, on vaikea nähdä yhtään suomalaista puoluetta muuna kuin vasemmistolaisena.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

lainaus:
Suomi kaipiaisi oikeistopuoluetta
Eikö nämä riitä? -17 tuli vielä UV yksi porvaripuolue lisää.

Paikat
Keskusta 49
Kokoomus 37
Perussuomalaiset 38
Vihreät 15
RKP 9
Kristilliset 5
=156

Vasemmisto:
SDP 34
Vasemmisto 10
=44
-15 eduskuntavaalit.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Hei hei Ville Kopra, sosdemien ainoa järjen kipinä! Oikeasti hyvä vuodatus. Mitä vasemmisto tarvitsisi, on vahva mediaoksa, jolta kukkua. Nyt "maailma on peitetty sanomalehdellä" (rautaisen marssijärjestyksen pitävä valtamedia), kuten Jercy Lec tapasi sanoa.

Ja pitäkää hiukan porua Jemenistä. Voi olla kohta kansanmurha menossa, eikä ole yhtään lehdistösopulia paikalla.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Olisiko syytä tarkistaa mikä ero on kommunistipuolueella ja mikä ero vasemmistopuolueella ja demareilla?
Yhtä suuri ero kuin Santeri-Alkion puolueella ja Miljonääri Sipilän johtamalla keskustapuolueella.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

"Demokratiamme kaipaa vasemmistopopulisteja"

Demokraatti Kopra on nähtävästi sitä mieltä, että demokratialla on liian vahva asema Suomessa. Tämä asiaintila on yllättävän helposti korjattavissa. Siihen sisältyy kaksi yllätystä. Ensimmäinen yllätys on tuo mainitsemani helppous, ei siihen paljoa tarvita, että populistit pääsevät räksyttämisen avulla valtaan. Toinen yllätys on se, että demokratiaan palaaminen on yllättävän vaikeata. Sitä ennen on käytetty väkivaltaa. Valtaan päästyään populisti ei luovu vallastaan vapaaehtoisesti.

Venezuelassa vasemmistopopulismi on tarjonnut konkreettisen vaihtoehdon maan poliittisessa elämässä. Pitäisiköhän lähteä opintomatkalle katsomaan saavutuksia ja hankkimaan vinkkejä? Politiikka on joko yhteisten asioitten hoitoa tai populismia. Yhteisiä asioita hoidettaessa voi nykyistä poliittista linjaa haastaa siltä pohjalta, että haastaja joutuu ottamaan vastuun esittämästään vaihtoehdosta. Jos vaihtoehto ei ole toimiva niin puolue menettää valtakirjansa vaaleissa. Populismin vaihtoehdossa äänestäjälle tarjotaan viholliskuva jota vastaan on taisteltava ja äänestäjälle luvataan monimutkaisiin asioihin yksinkertainen ratkaisu, joka ei toimi. Sen on historia opettanut.

Toimivassa demokratiassa on tyytymättömiä ihmisiä, jotka eivät pelkää henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta. Maassa, jossa populismi on saanut jalansijaa, ihmiset ovat tyytymättömiä ja pelkäävät henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta. Kukin valitkoon noista kahdesta vaihtoehdosta.

"Vai ajaudummeko ennen pitkää trumpilaiseen tapaan kaapattuihin somevaaleihin, valheellisiin propagandasotiin, joissa vaaliuurnien tehtävä on tarjota protestikanava?"

Tähän voimme ajautua, jos populismi saa otteen poliittisessa elämästä Suomessa. En kuitenkaan näe mitään oleellista eroa sillä onko kaapattujen somevaalien voittajana vasemmisto- vai oikeistopopulismi. "Saman tuo tekköö", sanoi sotamies Määttä Tuntemattomassa Sotilaassa.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Noh noh Ilkka Siren, Venezuelassa on osallistuva, interaktiivinen oikeistopopulismi kaduilla. Tiilet lentävät vasta kun kamera-auto on saatu paikalle. Palkka on 200 USD per mellakkapäivä per mies.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Noh noh Paavo Nevalainen, ryhdytään kiistelemään tästä minkä värinen populismi Venezuelassa onkaan voimissaan. Sillähän asiat etenee.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

En oikein tiedä kaipaisiko Suomen demokratiamme vasemmistopopulistia...Itse en kyllä kaipaa. Heitäkin on jo riittävästi maassamme. Katsotaanpa mitä parhaillaan tapahtuu Hollannissa (maa, josta isäni oli kotoisin): viimeisten parlamenttivaalien yhteydessä sos.dem-puolue (entinen mahtipuolue PvdA) kutistui sirpalepuolueeksi ja samanaikaisesti GroenLinks (= kirjaimellisesti "ViherVasemmisto") sai murskavoiton nuoren populistinsa, Jesse Klaver:in, ansiosta. Sen seurauksena hallitusneuvottelut ovat edelleen täysin jumissa, koska kukaan ei halua lähteä hallitukseen äärioikeiston Geert Wildersin kanssa (myös vaalien voittaja) mutta ei myöskään nuoren Jesse Klaverin kanssa, joka lupasi vaalikampanjan aikana vaikka mitä (mutta kaiken tietysti veronmaksajien piikkiin). Nyt Hollannin demokratia on siis täysin jumissa ja hallituskriisi jatkunee vielä pitkään...

Tuorein skandaali liittyy siihen, että julkinen televisioyhtiö BNN-Vara aikoo lähettää tunnin kestävän ja ylistävän "dokumentin" kyseisestä Jesse Klaverista ja muut poliitikot ovat raivoissaan siitä mitenkä on mahdollista, että yksi populisti saisi julkisella rahoituksella (ja toimittajakavereiltaan) näinkin paljon ilmaista mainosta:

http://www.telegraaf.nl/binnenland/29031191/__Woed... (+ hyvin kiinnostava kommenttiketju)

"Belastinggeld aangewend voor politieke propaganda" = veroraha käytetään poliittisen propagandan tarkoitukseen.

(tuttu, kansainvälinen muttei suinkaan solidaarinen ilmiö: joidenkin tahojen kädet tuppaavat aina olemaan tukevasti toisten taskuissa)

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Politiikka noin ylipäätään on nykyisellään heikko abstraktio elävästä elämästä.

Internet kertoo, että länsimaissa äänestysaktiivisuus on kääntynyt laskuun 1960 - luvulta lähtien. Tälle on varmasti monta eri syytä, kuten kaikille aikakausille ominaiset taustatekijänsä.

Luulen, että ongelma ei rajoitu tänä päivänä yksittäiseen puolueeseen, vaan pinnan alla kuohuu laajempikin politiikan uskottavuusongelma. Mutta ihmisillä on toisaalta taipumus toimia myös totutulla tavalla ja äänestää, jonkin kansalaisvelvollisuudeksi nimetyn asian takia.

Kirjoitus kuitenkin käsitteli nimenomaan vasemmistomaailman asioita. Demareilla on tietynlainen toistuvasti itseaiheutettu PR-ongelma tai sanotaanko brändi, joka ei ole aivan edukseen. Vasemmistoliitto on mikä on, eikä ole kyennyt tekemään pesänselvitystä eräästä modernin historian hirvittävimmästä valtiollisesta väkivaltakoneistosta. Aihepiiriä vältellään, mutta ideologian geneettinen jatkumo asettaa humanismin kannalta haasteensa.

Sirpalepuolueiden merkitys, olivat ne oikeaa tai vasenta laitaa tai siltä väliltä, on lähinnä periaatteellinen, demokratian teoreettista diversiteettiä palveleva.

Mutta elämmekin jo aikakautta, jossa politiikkaa ja idealismia huomattavasti suuremmat ilmiöt ja voimat ovat jo vieneet voiton. Siten sekä poliittisen koneiston että idealismien houkuttelevuus ovat laskevassa suunnassa, koska reaalimaailman ja poliittisten hokemien välinen kuilu on liian suuri peiteltäväksi. Kysäisepä asiaa ns. "tavalliselta ihmiseltä".

Niinpä moni kaltaiseni kokee, että kyseessä on lähinnä perinneyhdistystoiminta.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Perinneyhdistystoiminta - osuvan tuntuinen sana.

On punaista perinneyhdistystä ja valkoista perinneyhdistystä.

Valkoinen perinneyhdistys ottaa tällä hetkellä ylikierroksia (hallituspolitiikka, kaiken yhtiöitys). Tulee mieleen valkoisten ylimieli sisällissodan jälkeen. Miten ja millaiseen katastrofiin tällä kertaa päädytään.

Punainen perinneyhdistys on tosi nahistuneessa tilassa. Mieleen tulee hiljentyvien paikkakuntien entiset työväentalot jotka peittyvät horsmikkoon.

Käyttäjän KatjaSallinen kuva
Katja Sallinen

Täällä tarvitaan järkeä, eikä populismia. Eiköhän takinkääntöpopulismi nähty. Jos meillä on varaan kaikkeen, miksi pientuloisilta leikattiin? Vai oliko se populisminen teko? Kiusatakseen. Oikeisto on riittävä populistinen "mene töihin 700 eurolla kuukaudessa ja maksa vuokraa 700 euroa, tukea et saa. Tee sitten vaikka useampia töitä, mutta perkule tee lapsiakin epävarmassa tilanteessa hyvänä kansalaisena. Ja jos et pysty tähän populistikseen tavoitteeseen, on meillä vaihtoehto. Tee eutanasia". Populistista opportunismia. Vai että populismia tarvittaisi lisää. Miten olisi vihdoinkin järkeä typeryyden keskelle.

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Tämän "työväenliikkeen" kohtalonkysymys onkin siinä, että miten he asemoituvat tosiasialliseen humanismiin: moniko karriääridemareista on syvällisesti perehtynyt Yrjö Kallisen maailmankuvaan, pidetäänkö sitä "vanhentuneena" tai ylipäätään relevanttina, miten nykyaika reflektoi osuustoimintaliikettä - onko sille käsitteellisesti enää vastinetta ajassamme?

Joillakin perinteillä olisi ehkä yhä sijansa siinä eettisessä ja filosofisessa temmellyskentässä josta puolueeksi käsitettävän entiteetin tulisi muodostua arvorakenteeksi ja toiminnan ohjaaviksi tekijöiksi.

En pidä käsitteestä "luokkayhteiskunta". En ole myöskään nähnyt lisäarvoa sellaisten jakolinjojen pönkittämisellä, mikä näyttää edelleen olevan lähes yksinomainen lähestymistapa perinnevetoisessa toiminnassa.

Merkittävien demaritahojen toistuvilla ylilyönneillä, olivatpa ne sitten omaneduntavoittelussa tai edellä mainittujen jakolinjojen itsepintaisessa pönkittämisessä, kuten ay-liikkeen ja puolueiden harmaalla alueella on tavanomaista - muistatte varmasti agendaansa vastaan kääntyneen ruokapöytäkohtauksen televisiossa - on selkeä osuutensa suosion laskuun, sillä kuten edempänä viittasin, potentiaalisessa tai perinteisessäkin äänestäjäkunnassa esiintyy kasvavaa skeptisyyttä.

Syvällisin uskottavuusongelma syntyy nähdäkseni well-to-do-arkkidemareiden ja koko ideologian tosiasiallisesta elitisöitymisestä, ja siitä että nuo vanhat hokemat etääntyvät reaalielämästä kiihtyvää vauhtia.

Tunnen runsaasti ihmisiä, jotka ovat lopen kyllästyneitä "USA sitä, USA tätä" - hokemiin ja kerta toisensa jälkeen täysin ennustettaviin ulostuloihin joiltakin "SDP-intellektuelliin luettavilta". Pitäkää tämäkin mielessänne, sillä ihmiset eivät kaipaa tätä nykyä 70-luvulta kumpuavaa tunkkaisuutta.

1990-luvun tapahtumat koskettivat myös laajaa kansalaisjoukkoa maassamme. Inhimillisen kärsimyksen pääarkkitehdit presidenttejä myöten, ja eräässä kohdin nimenomaisesti presidentin toimesta, eivät ole unohtuneet. Tapahtumaketjun jatkokäsittelyn salailut, ja idealismin sokaisema maanpuolustuskykymme vammauttaminen eivät ole myöskään painuneet unholaan.

Kyllä, melkoinen taakka on kannettavana ja syytä rekrytoida "fakiiri", jos kohtalaisen aikajänteen sisällä SDP pyrkii uudistumaan, keksimään itsensä uudelleen. Se voisi kyllä jo kansakunnan etuakin ajatellen olla paikallaan.

Huomautan tässä yhteydessä, että sympatiani eivät ole koskaan olleet erityisen lähellä SDP-puoluetta, saati siitä vasemmalle olevia entiteettejä. Mutta Kalliseni olen lukenut, ja moneen kertaan, ja pitänyt lukemastani. Mitä artikkelin kirjoittaja itse tuumailee Kallisesta?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Äijät kehottavat naisia synnytystalkoisiin, ja varmistavat SAK:n kalapuikkoviiksimiesten saavutetut edut, lakon uhalla. Siinäpä SDP:n ylevä henkinen perintö.

Päälle puhuen hölöttävä Li Anderson vie suunvuoron kaikilta ja on tinkimättömän varma oikeassa olostaan, siinäpä Vasemmistoliiton anti yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Ei ainakaan näiltä tahoilta voi odottaa järjen sanaa.

Vihervasurien uuden puheenjohtajan vaikutuksen arviointi on vielä ennenaikaista. Ehkä se kaivattu populisti on kypsymässä sieltä?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Meillä arvostellaan sähköverkkojen myyntiä, mutta silti kukaan ei ole näkyvästi kansallistamassa niitä."

Kun kyseessä on luonnollinen monopoli, joka alueellisena monopolina tulee pysymäänkin, olisi kansallistaminen ja yhtäläinen siirtomaksu koko maan alueella aivan luonteva ja kannatettava asia. Samaan tapaan kuin kantaverkko on Fingridin omistuksessa.

Tämä ei ole markkinatalouden kannattajan näkemysten vastaista, vaan järkevää pragmaattisuutta.

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

Vasemmistonuoret on ehdottanut 2,5 kolmesta asiasta, joista Kopra sanoo, että "kukaan" ei esitä niitä.

http://vasemmistonuoret.fi/blog/sahkoverkko-julkis...

http://www.liiankallis.fi/asuntopolitiikan-ratkaisut/

"Valtiollinen rakennusliike

Edullisten vuokra-asuntojen rakentaminen ei kiinnosta rakennusyrityksiä vaikka niiden yhteiskunnallinen kysyntä on huutava. Asuntojen rakentamistarpeeseen vastataan parhaiten muodostamalla täysin valtiollinen rakennusyhtiö jota ei tällä hetkellä Suomessa ole. Sen sijaan, että valtio lähtisi perustamaan omaa rakennusyhtiötä, voitaisiin pohtia esimerkiksi jonkin nykyisen toimijan ostamista, jolloin rakentamiseen tarvittavat kalusto ja työvoima olisivat jo olemassa. Valtiollisen rakennusyhtiön lisäksi tärkeä osa asuntopolitiikan uudistamista on tiivis yhteistyö kuntien kanssa. Kunnissa on jo nykyään paljon tietotaitoa asumisen tarpeista ja ratkaisukeinoista, mutta yksinkertainen ja ongelmaton suhde rakentamistoimeen puuttuu."

Terveydenhuollon suhteen ei ole esitetty kokonaan valtiollista ratkaisua, mutta kyllä yksityistämisten peruuttamista ja kulkemista julkisempaan suuntaan.

http://vasemmistonuoret.fi/politiikka/poliittinen-...

"Terveydenhuollon yksityistäminen ja ulkoistaminen lopetetaan. Palveluita aletaan palauttaa julkisen vallan tehtäviksi."

Käyttäjän mikkotrasanen kuva
Mikko Räsänen

Mutta entäpä jos onkin niin, että demokratia on tullut tiensä päähän. Eihän mikään ole ikuista. Aivan hyvin voi olla niinkin, että demokratia väsähtää. Tarkoitan demokratialla sitä, että jokainen antaa yhden äänen ja sitä kautta valtuutetaan joku joukko ihmisiä hoitamaan asioita. Sehän on johtanut juuri tähän populismiin ja julkkisdemokratiaan. Demokratiassa asioita eivät suinkaan hoida parhaimmat kyvyt. Meitä edustavat eräänlainen "kauniit ja rohkeat" -joukko, joka on erittäin selvä ja altis kohde harmaille taustavaikuttajille. Itse asiassa aivan turhaan, koska nyt sosiaalisen median aikakaudella todellinen täsmävaikuttaminen olisi mahdollista ja sitä käytetäänkin monissa asioissa. Tämän päivän nuoret eivät ole lainkaan kiinnostuneita näistä edustuksellisista demokratian muodoista. Meidän kalkkisten mielestä pitäisi, koska muusta emme tiedä. Tulevaisuus on kuitenkin nuorten ja he varmaan tuovat aivan uudet mallit maailman pyörittämiseksi. Veikkaan, että häviäjiä ovat kaikki puolueet, koska ne ovat mainostoimistojen kapulakielinen epämääräinen ja väsyttävä mössö. Se on kaukana siitä twitterin "sano se 140 merkillä" -maailmasta, jolla tavoittaa helposti koska tahansa juuri sen henkilön tai sen ryhmän tai vaikka koko maailman. Meidän tämän päivän populisteilla ja varsinkin wanhoilla puolueilla on vain suu, vaikka kokoomus kertoikin heillä olevan korwat. He keksivät juonen, mutta ovat ainakin toistaiseksi olleet aivan liian vanhoillisia viedäkseen ideaa oikeasti eteenpäin. Syy on se, että vanhat, hitaat ja kankeat tippuvat vallasta. Nyt sitä paitsi näyttää siltä, että ne vievät koko läntisen maailman mennessään. Ammattiliitoista ei kannata edes puhua tässä yhteydessä. Ne ovat olleet historiaa jo 30 vuotta.

Toimituksen poiminnat