Ville Kopra Tämä on Koobran sivallus

Poliittinen tilanne

Nyt kun on isyysvapaan aikana tullut seurattua politiikkaa ainoastaan hiekkalaatikon reunalta, muutama hajanainen ajatus tilanteesta ja näkymistä. Puolueettomasti ja objektiivisesti kuten aina.

On vaikea nähdä kuinka Juha Sipilä saisi vielä Keskustan kurssin käännettyä hallituskauden aikana takaisin nousuun. Oppositiokausi perustui osin bluffille (“valtion tase töihin” jne), osin yleiseen kritiikkiin edeltävien hallitusten aikaansaannoksista. Keskusta joutuu laittamaan paljon maakuntauudistuksensa varaan ja toivomaan, että maakuntavaalit aktivoisivat uudella lailla omaa kannattajapotentiaalia.

Pidemmällä aikavälillä puolue tarvitsee uutta virtaa vanhaan visioonsa koko maan asuttuna pitämisestä. Kaupungeissa kepu ei lyö läpi, mutta jos se onnistuisi rakentamaan uskottavan näkymän sellaiseen koko Suomen tarinaan, jossa kaupungit ja maaseutu oikeasti voimistaisivat toisiaan, se voi jatkossakin menestyä. Avainkysymys on, että löytyisi keinoja joilla yrittäminen ja elo maaseudulla tapahtuisi kannattavasti, ilman kaupunkien massivisia tukihanoja. Digitalisaatio, liikenne, etätyö, luonto ja ekosysteemit voivat olla aineksia tällaisen vision rakentamisessa. Toistaiseksi mitään uskottavaa ei ole näkynyt.

Perussuomalaisista on tulossa Ruotsin mallin mukainen yhden asian eli maahanmuuttovastaisuuden puolue. Sverige Demokrater on – valitettavasti – menestystarina, jonka resepti lienee kopioitavissa: mene sameisiin vesiin kalalle, anna rasismikuvan välkähdellä omille kannattajille, varo ettet hassahda julkisuuden koukkuun. Valitettavasti perussuomalaisille joutuu ennakoimaan noin 10% kannatusta pitkään. Hallitusovi pysyy kiinni.

Sen sijaan uusi Sininen tulevaisuus tulee kokemaan lässähdyksen. Vaikka puolueen perustaminen onnistui ja sinänsä vahvisti Sinisten asemaa houkutellen perussuomalaisia vielä kerran Timo Soinin kelkkaan, ylhäältä päin ei yleensä pysty uskottavaa poliittista agendaa rakentamaan. Siniset eivät ole rasisteja eivätkä voi vastustaa kunnolla EU:ta. Keskiluokan verokapinaa Suomessa ei ole, mitenköhän sellainen masinoitaisiin ministeriaudeista käsin?

Ilmeisesti Siniset pyrkivät persujen hajottamisen lisäksi lohkaisemaan Kokoomuksen kasvavasta kannatuksesta jonkun osan itselleen, mutta pieneksi se jää. Kokoomuksella on omakin oikeistosiipensä, joka teroittaa jo kynsiään.

Vaikka Petteri Orpo saa hallita puoluettaan vapaasti seuraavaan vaalitappioon asti, seuraaviin johtajavaihdoksiin on totta kai jo asetelman rakentaminen käynnissä. KNL:n puheenjohtajana raisun oikeistolaista linjaa vetänyt Antti Häkkänen on ottanut taktiikakseen rauhoittua ja keskittyä oikeusministerin virkatehtävien hoitoon. Hän pystyy seuraamaan mitä Sinisten ja Perussuomalaisten kesken tapahtuu, ja arvioimaan omalta kannaltaan mikä on Suomessa seuraavan vuosikymmenen potentiaali oikeistolaisemmalle konservatiiviselle valtapuolueelle. Itävallan esimerkki on varmasti mielessä.

Häkkäsen taktiikka on hyvä. Hän pystyy rakentamaan ministerinä ensin yleispoliittista uskottavuuttaan eikä leimaudu alkuunsa oikeistoliberaaliksi tai mamukriitikoksi Elina Lepomäen tai Susanna Kosken tavoin.

Kokoomuksen pelikirjan ensimmäinen ehdokas Orpon perintöprinssiksi on tietysti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen. Tähtiinkirjoitetussa Mykkänen vs. Häkkänen –kamppailussa ensimmäinen tulee tarjoamaan puolueelleen jatkoa Kataisen-Orpon menestyksekkälle keskustaoikeistolaiselle liberaalilinjalle. Riittääkö tästä kuitenkaan enää profiiliksi kolmannelle puheenjohtajalle in a row, jää nähtäväksi. Sinivihreys ei taida enää sytyttää.

Koska se seuraava tappio sitten tulee? Häkkäsen ja kumppanien kannattaa valmistautua pitkään odotukseen.

Olen ollut SDP:n aktiivi 15 vuotta ja puolueista demareiden tulevaisuus on vaikeimmin ennakoitava. SDP voi olla 2019 lähes yhtä hyvin ykkönen kuin nelonen.

Antti Rinteellä oli SDP:n puheenjohtajaksi tullessaan agenda, mutta se oli väärä agenda. Meidän ei kannata fokusoida siihen, miten yritykset pärjäävät ja kuinka ne saavat tavaransa kaupaksi, sillä nämä asiat ovat vain tiettyyn pisteeseen poliitikkojen käsissä (ja keskustelu sen pisteen ympärillä aiheuttaa yhtä paljon riitaa kuin positiivista agendaa). SDP:n pitäisi keskittyä siihen, kuinka ihmiset pärjäävät maailman muutoksessa. SDP:ssa ja palkansaajaliikkeessä on paljon osaamista liittyen niihin riskeihin ja uusiin ongelmiin, joita esimerkiksi digitalisaatio ja työelämän muutos tavallisille ihmisille tuo. Puolueen tulisi jalostaa näistä teemoista aloitteita, jotka koskettavat tavallisten ihmisten arkipäivää. Esimerkiksi datan omistajuus (“data on uusi öljy”) on asia, josta vasemmistopuolueet voisivat avata keskustelua.

Vihreillä on ollut niin vauhdikkaat lähiajat että riski mailanotteen puristamisesta alkaa kasvaa nopeasti. Uusi puheenjohtaja Touko Aalto on jo horjahdellut omissa linjoissaan alkoholikeskustelun osalta, ja jatkoa voi olla luvassa. Aiemminkin on nähty, että kun gallupit ovat liian korkealla, pelko virheisiin kasvaa eikä linjaa uskalleta enää vetää. Vihreissä tämä pelko ei ole suinkaan vielä realisoitunut, ja on mahdollista että kaupungeissa edelleen nopeasti kasvava puolue taistelee vielä eduskuntavaalien kärkisijoista.  Se edellyttää, että Vihreät eivät takerru vanhoihin lempiaiheisiinsa vaan malttavat kasvattaa tilaansa yleisoppositiopuolueena Sipilän hallituspolitiikkaa vastsaan.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on nykypoliitikoista taitavimpia mediaesiintyjiä, minkä lisäksi hän osaa valita hyvin keskustelut joissa profiloituu ja valmistautuu niihin huolella. Yksinkertaista mutta toimivaa. Laitapuolueeksi Vasemmistoliitto on kansainvälisessä vertailussa harvinaisen sivistynyt ja rakentava. Toisin kuin eurooppalaisten veljespuolueidensa kohdalla, sen hallituskelpoisuuteen ei olisi kellään nokan kopauttamista.

Raadollisesti voi tietysti ajatella, että Vasemmistoliiton mukanaolo seuraavassa hallituksessa riippuu kuitenkin enemmän SDP:n kuin heidän omasta tuloksestaan. Jos Rinne pärjäisi 2019 vaaleissa, demareiden puoluehallitus kantaisi Anderssonin kultatuolissa mukaan Säätytalolle, kauaksi katalasta oppositiosta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat