Ville Kopra Tämä on Koobran sivallus

Vaalimerkki päälle

 

Palkansaajakeskusjärjestöjen voimat eivät riittäneet estämään nk. ”aktiivimallin” läpimenoa eduskunnassa 19.12. Hallitus runnoi läpi esityksensä, jossa työttömien etuustuloa leikataan noin 5% kolmen kuukauden välein, ellei ole onnistunut saamaan pientä pätkää töitä tai osallistunut muutoin aktiivitoimiiin (aikanaan Kokoomus käytti näistä termiä ”tempputyöllistäminen”).

Aktiivimallin hyväksyminen tulee selvästi toimimaan yhtenä starttilaukauksena vuoden 2019 eduskuntavaalikampanjoinnissa. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin se, että aktiivimalli menee yhteiskuntapoliittisesti siihen ytimeen, jossa oikean ja väärän rajaa määritellään. Poliittisessa vasemmistossa se, että työtöntä rangaistaan työttömyydestä tukia leikkaamalla, on yksiselitteisesti väärin. Politiikassa moraalisten argumenttien painoarvo on kasvamassa ja silloin kun oikeasta ja väärästä kiistellään, pitää poliitikon olla ruoka-aikaan paikalla. Työministeri Jari Lindström on avoimesti myöntänyt, ettei itsekään kannata omaa esitystään.

Toisekseen palkansaajajärjestöissä aktiivimallin vastustaminen on herättänyt huomattavan suurta liikehdintää ja energiatason nousua. SAK ja STTK uhkasivat aktiivimallin vaarantavan liittokierroksen jo loppukesästä, mutta kun liitot kuitenkin tekivät sopimuksensa, fokus siirrettiin seuraaviin eduskuntavaaleihin. Aktiivimallia vastaan on organisoitu lähes jokainen some-kurssit käynyt toimitsija ja puolueen pioneeri.  Mallin perumisesta syntyykin luonteva yhteinen tavoite palkansaajaliikkeelle ja vasemmistopuolueille, ja konkretiaa yhteinen kampanjointi aina tarvitsee. Oman tulevan merkityksensä kanssa kamppailevat keskusjärjestöt eivät näihin palloihin jätä potkaisematta.

Meneillään oleva vaalikausi on ollut hallituksen ja palkansaajien kesken myrskyisä. Juha Sipilän yhteiskuntasopimusvaade (josta Matti Hirvola kirjoitti syksyllä kiinnostavan analyysin) oli märkä läimäisy ay-liikkeen kasvoille, vaikka Sipilä onnistui ajoittain antamaan itsestään vilpittömän kuvan koko maan etua palvelevana  perusinsinöörinä. Sitä mukaan kun hallituksen hankkeet ovat menneet myttyyn, Suomen Yrittäjät ja Juhana Vartiainen ovat lisänneet kierroksia ay-liikkeen syyllistämisessä milloin maahanmuuttoon, milloin paikalliseen sopimiseen liittyen, pienistä palkoista ja joustavuudesta puhumattakaan. Leirejä rakennetaan torin vastapuolille kuin turvapaikkapolitiikassa. Ja mikä olisikaan SDP:n Antti Rinteelle parempi paikka tuoda kauan kaivattu vaalivoitto kotiin kuin itselleen tutuissa työmarkkinakysymyksissä rellestäminen?

Sipilän hallituksen toimintakertomusta pitäisi osata lukea myös ohjeena siihen, kuinka poliittinen valta pystyy tai ei pysty uudistamaan suomalaisia työmarkkinoita perustuslaki ja kansainväliset sopimukset huomioon ottaen. Kovin pitkälle ei väkisin päästä, eikä tilanne ole muuttumassa. Silti jos katsoo vaikka Mauri Kotasalon vertailua Suomen ja Ruotsin työllisyysluvuista, tulee mieleen vain yksi kysymys: mitä meidän on tehtävä, jotta voimme saavuttaa Ruotsin – tuon sosialidemokraattisen onnelan jossa työmarkkinayhteistyö kukoistaa – työllisyysluvut? Maahanmuuton voimakas lisääminen ei ole poliittisesti realistista, eikä pelkkä perhevapaauudistus riitä tuomaan 200 000 ihmistä työllisyyteen ensi vuosikymmenellä. Hakaniemen muurista ei pääse yli eikä ali – ja sitä ei voi kiertää.

Palveluiden parantaminen ja julkisen talouden kestävyyden korjaaminen edellyttävät työllisyysasteen nostoa kaikissa ikäryhmissä, ja pitkäjänteistä, sitoutunutta rakennepolitiikkaa. Se vaatii varmasti välillä heikennyksiä ja riskinottoa, mutta ennen muuta se vaatisi yhteistyökykyä ja eri osapuolten roolin ja merkityksen tunnustamista. Suomea ei uudisteta kampittamalla järjestöiltä jalkoja alta, siinä myräkässä kaatuu vain itse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Minusta on täysin nurinkurista että tilannetta jossa työtön saa ilmaista rahaa veronmaksajilta kutsutaan rangaistukseksi. Miten kieroksi kielenkäyttö voi mennä?

Toimituksen poiminnat